Olen Jerry Ala-Leppilampi, syntynyt 4.9.1963 Kokkolassa. Kiinnostukseni musiikkiin heräsi varhain – jo muutaman vuoden ikäisenä. Musiikki oli tärkeä osa perheemme arkea, sillä äitini, Marjo, lauloi kuorossa ja siskoni soittivat viulua. Vierailut äidin vanhempien luona Vetelissä olivat erityisen musiikintäyteisiä: isoisäni Kauno Tunkkari soitti viululla perinteistä pelimannimusiikkia, ja monet hänen jälkeläisistään päätyivät myöhemmin klassisen musiikin pariin. Isäni Pentti oli myös musikaalinen, vaikkei hän tietääkseni koskaan esiintynyt julkisesti. Hän kuitenkin sävelsi ainakin yhden kappaleen ja rakensi itselleen sähkökitaran 1960-luvun lopulla Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan.
Ensimmäiset muistoni esiintymisestä haaveilemisesta sijoittuvat 10–11 vuoden ikään. Keimailin peilin edessä ja yritin näyttää rock-tähdeltä. Asuimme tuolloin Väli-Kannuksessa, Kannuksen kunnan pienessä kylässä. Koska rock-musiikin vaikutteet saapuivat sinne viiveellä, lähes mikä tahansa pop/rock kelpasi. Isosiskoni Sinikka, joka on pari vuotta minua vanhempi, sai toisinaan vanhemmiltamme levyjä, joista minäkin imin vaikutteita. Erityisen mullistava kokemus oli Alice Cooperin “Billion Dollar Babies” -albumi vuodelta 1973 – olin silloin 10-vuotias.
Kun rock-unelma oli syttynyt, sähkökitaran saaminen joululahjaksi oli minulle uskomaton hetki. Isäni ja Heikki-setäni löysivät minulle käytetyn italialaisen Elite-merkkisen sähkökitaran Kokkolasta, Kiviahon Musiikista. Kitara maksoi ruhtinaalliset 180 markkaa! Vein sen ensimmäisenä koulupäivänä lomalta palatessani kouluun, ja maaseudun koulukaverit ihmettelivät maailmanmiehen elkeitäni. Koska opettajaa ei ollut, aloitin soittamisen itsenäisesti, korvakuulolta, opetellen sointuja ja nuotteja aluksi erittäin oudon tuntuiselta otelaudalta. Mutta ainakin aloin jo näyttää rock-tähdeltä!
Nuoruuden musiikillisia vaikutteitani olivat muun muassa Slade, Sweet, Gary Glitter, Alice Cooper, Bay City Rollers ja Donny Osmond. Jostain syystä suomalaista pop/rockia ei kotonamme juuri kuunneltu, joten nuoruuden musiikkimakuni muodostui pitkälti englanninkielisen musiikin pohjalta. Äitini soitti myös paljon klassista musiikkia levyiltä, erityisesti Vivaldia ja Mozartia, joiden myötä melodian ja harmonian kauneus piirtyivät mieleeni.
Remu & The Hurriganes ja rockin uusi aalto
Kun Remu & The Hurriganes julkaisi “Roadrunner”-albumin, se räjäytti tajuntani. Olin aiemmin tottunut brittiläiseen poppiin, mutta tämä oli täysin uudenlaista: energistä, rouheaa ja suomalaista! Albert Järvisen riffit inspiroivat minua, ja aloin heti treenata niitä.
Eräänä kesäiltana kannoin isäni hankkiman Steelphon-kitaravahvistimen kuistin portaille, käänsin nupit kaakkoon ja soitin särösoundilla koko sydämestäni. Se oli hetki, jolloin rock ‘n’ roll tuntui todelliselta – ja ehkä naapurinkin lehmät saivat seuraavana päivänä hapanta maitoa….
Ensimmäinen bändi ja rock-unelman alku
Seuraava luonnollinen askel oli bändin perustaminen. Ensimmäinen kokoonpano syntyi Väli-Kannuksen kylän nuorten kanssa, vaikka emme keksineet sille nimeä.
Rumpusetti rakennettiin luovalla DIY-asenteella: bassorumpuna toimi 200 litran öljytynnyrin puolikas, tomit tehtiin 20 litran öljykanistereista ja rumpukalvot leikattiin muovisista lannoitesäkeistä. Ei niillä soittaa voinut, mutta komeathan ne olivat!
Kuljetimme koko setin traktorin peräkärryssä pari kilometriä Väli-Kannuksen seurantalolle. Kun pääsimme lavalle, se tuntui ensimmäiseltä askeleelta Wembley Areenaa kohti.
Jerry & The Sliders 1978–1981 – Rockabillyunelmasta kilpailuihin ja keikkalavoille
Kun siirryin yläasteelle Kannukseen 13-vuotiaana, kaveripiirini laajeni ja löysin soittokavereita ensimmäiseen bändiini, Jerry & The Slidersiin. Kokoonpanossa soittivat Hannu Kauppila (rummut), Juha Anttila (basso) ja Juha Yli-Korpela (kitara).
1977–1978 Suomessa oli kaksi selkeää musiikkisuuntausta: punk-rock ja 50-luvun rockabilly. Me kuuluimme jälkimmäiseen. Soitimme rockabillyklassikoita, mutta sävelsin myös joitakin kappaleita bändille.
Ensimmäinen keikka ja “artisti maksaa” -hetki
Ensimmäinen maksullinen keikkamme oli elokuussa 1978 Sievin Markkulan nuorisoseurantalolla. Tajusin kesken keikan, että yleisö tanssi musiikkimme tahtiin – se oli uskomaton tunne!
Keikan jälkeen tapahtui hauska episodi. Kun pakkasimme kamoja, yksi järjestysmies huikkasi kahvion ovelta: “Pojat, täällä olisi vielä nakkeja jäljellä!” Koska emme olleet syöneet tuntikausiin, ryntäsimme kattilan ääreen ja vedimme jokainen 5–6 nakkia nälkäämme. Juuri kun olimme lähdössä, sama järkkäri huusi perään: “Pojat, ne nakit maksaa markan kappale!” Niinpä niin – artisti maksaa. Aina.
Suosikki-lehden Rock-Kuningas -kilpailu 1979
Kun keikkoja alkoi tulla enemmän ja rutiini kasvoi, päätin ilmoittaa meidät Suosikki-lehden Rock-Kuningas -kilpailuun. Aluekarsinta järjestettiin Himangan Urheilutalolla, ja sinä vuonna alkukarsintoja oli ainakin 15 paikkakunnalla. Koska loppukilpailuun valittiin vain kahdeksan bändiä, tarkoitti se sitä että läheskään kaikilta karsintapaikoilta ei päässyt ketään jatkoon. Himangan osakilpailuun ei meidän lisäksemme ilmestynyt muita bändejä.
Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen, Suosikki-lehden päätoimittaja ja kiertueen juontaja, vakuuttui meistä ja ilmoitti: “Teidät pitää lähettää Helsinkiin Kulttuuritalolle!” Olimme onnemme kukkuloilla!
Syksyllä 1979 lähdimme junalla Helsinkiin. Muistan erään mummon junassa, joka toivoi meidän soittavan jotain nähtyään kitarakotelot. Selitimme hänelle, ettei sähkökitarasta oikein irtoa ääntä ilman vahvistinta.
Helsingissä meitä oli vastassa Vexi Salmi, joka järjesti kilpailua Suosikki-lehden kanssa yhteistyössä oman levy-yhtiönsä kanssa. Hän otti maalaispojat huomaansa, majoitti meidät Hotelli Helsinkiin, ja pian suuntasimme Kulttuuritalolle.
Kilpailussa oli kahdeksan bändiä, joista useimmat Etelä-Suomesta. Lahdesta tuli muun muassa Freddie & The Falcons, jonka laulajana oli Jorma Kääriäinen, sekä Johnny & The Dodgers, jossa lauloi Tony Montana (Pasi Hailio).
Lopulta Johnny & The Dodgers voitti kisan, ja meidän sijoituksemme oli viides. Jyrki Hämäläinen kertoi meille, että 3000-hengen yleisöstä yli puolet oli Dodgersin faneja – mietin, millainen mellakka olisi syntynyt, jos Kannuksen pojat olisi kruunattu Rock-Kuninkaiksi!
Maine kasvaa Keski-Pohjanmaalla ja Boppersin tarjous
Kilpailun jälkeen maineemme Keski-Pohjanmaalla kasvoi, etenkin kun Suosikki-lehti kirjoitti meistä. Julkisuus toi lisää keikkoja, ja minä aktiivisena supliikkimiehenä aloin myydä keikkoja itse maakunnan tanssipaikoille. Näistä tutuiksi tulivat esimerkiksi:
- Nivalan Tuiskula
- Himangan Urheilutalo
- Haapajärven Kasino
Yksi ikimuistoisimmista keikoista oli Boppersin lämppärinä Nivalan Tuiskulassa talvella 1980. Boppers oli tuolloin yksi Skandinavian suosituimmista yhtyeistä, ja oli huikeaa esiintyä heidän kamoillaan ja valoillaan 3000-päiselle yleisölle.
Keikan jälkeen Boppersin basisti kysyi minulta, mitä suunnitelmia meillä oli kesäksi. Kun kerroin, ettei mitään erityistä, hän vastasi:
“Me halutaan teidät lämppäriksi Ruotsin kiertueelle! Soittakaa maanantaina Tukholmaan EMA-Telstarille ja sopikaa yksityiskohdista. Me hoidamme kaiken muun, teidän tarvitsee vain vuokrata pikkubussi ja ottaa kitarat mukaan.”
Mutta nuorina poikina meitä jännitti liikaa. Puhelu jäi soittamatta. Olen monesti miettinyt, mihin elämä olisi vienyt, jos olisimme lähteneet sille kiertueelle.
Keski-Pohjanmaan bändikisan voitto ja loppusuora
Osallistuimme myös Keski-Pohjanmaan bändikisaan Kokkolan Squash-hallilla – ja voitimme sen!
Jerry & The Sliders oli aktiivinen vuoteen 1981 saakka, jolloin polkumme lähtivät eri suuntiin.
Critic (1981–1982) – Uusi taso musiikkiuralla
En muista tarkkaan, kuka otti minuun ensimmäisenä yhteyttä, mutta sain kutsun liittyä Critic-yhtyeen laulajaksi. Tämä Kokkolasta lähtöisin oleva bändi edusti minulle suurta askelta eteenpäin – tuntui siltä, että olin siirtymässä seuraavalle tasolle ja ammattimaisempaan, isompaan bändiin.
Critic oli toiminut jo muutaman vuoden ennen liittymistäni, ja bändin ammattitaito oli korkealla tasolla. Teimme keikkoja pääasiassa suomenruotsalaisella kielialueella, ja kokoonpanossa soittivat:
- Mikael Hélen – kitara
- Rainer Sundbäck – basso
- Anne Nikula – koskettimet
- Asko Nikula – soolokitara
- Ari Salo – rummut
Ohjelmistomme koostui kokonaan cover-kappaleista, jotka soitimme huolella ja taidokkaasti.
Keikkabussi ja ikimuistoinen juhannuskeikka
Ostimme bändille Volvo-bussin vm. 1961, joka maalattiin itse ja koristeltiin luonnollisesti bändin nimellä. Keikkamatkat sujuivat uudella tasolla!
Erityisesti muistan juhannuskeikan Etelä-Suomen saaristossa, lähellä Tammisaarta, jossain Kasnäsin edustalla sijaitsevassa saaressa. Matkasimme keikkapaikalle pienellä kalastajaveneellä, ja koko yleisö saapui paikalle hienoilla veneillään. Tunnelma oli uskomaton, ja yksi kappale nousi illan ehdottomaksi suosikiksi: Rainbow’n “I Surrender”. Se sai yleisön innostumaan niin paljon, että soitimme sen ainakin kolme kertaa samana iltana.
Blind Alley (1982–1984) – Kokkolaan muutto ja omat biisit
Syksyllä 1982 muutin Kokkolaan, koska aloitin Markkinointimerkonomin opinnot Kauppaopistossa. Näihin aikoihin alkoi muodostua uusi bändi, Blind Alley (= umpikuja!).
Alkuperäinen kokoonpano:
- Jerry Ala-Leppilampi – laulu
- Mikael Hélen – soolokitara
- Rainer Sundbäck – basso
- Mikael Harju – komppikitara
- Esa Tarvainen – rummut
Mikael Harju erosi bändistä pian perustamisen jälkeen, mutta Blind Alley jatkoi erittäin sitoutuneella otteella.
Omia biisejä ja Suosikin Rock-Kuningas -kilpailu
Blind Alley erottui monista muista bändeistä sillä, että ohjelmistomme koostui pelkästään omista kappaleista. Päätimme testata siipiämme Suosikki-lehden Rock-Kuningas -kilpailussa ja pääsimme Kaaville loppukilpailuun. Voittoa ei tullut, mutta kokemus oli mahtava ja antoi lisää uskoa omaan tekemiseen.
Studiossa ja ensimmäiset äänitykset
Kävimme myös Kokkolassa, Rexin studiossa, jossa äänitimme muutamia omia kappaleitamme. Äänittäjänä toimi Jari Laasanen, joka myöhemmin nousi Suomen huippuäänittäjien joukkoon muun muassa Kirkan, Broadcastin, Kassu Halosen, ym. äänityksen ja tuotannon kautta.
Ääninäyte studiosessiosta: Kuuntele täältä
Bändin loppuvaiheet
Vaikka Blind Alleylla oli vahva omaleimainen soundi ja paljon potentiaalia, suurempaa menestystä ei tullut. Pikkuhiljaa bändin toiminta alkoi hiipua, ja energiat kohdistuivat muihin asioihin.
Artisti Jerry (1984–) – Ensiaskeleet soolouralla ja CBS-levytyssopimus
Opiskelun ohella työskentelin musiikkiliike Rexin Musiikissa, ja sen kautta tutustuin RM-Studion porukkaan. Rexin omistama studio oli tasokas, ja siellä työskentelivät päivittäin huipputason musiikkiammattilaiset, kuten äänittäjä Jari Laasanen ja säveltäjä-sovittaja Vesa Torppa.
Studiolla vieraili monia tunnettuja artisteja ja muusikoita, kuten:
- Kassu Halonen
- Matti Esko
- Juha Björninen
- Veikko Samuli
- Broadcast
- Berit
- Kari Tapio
“Pikku Noita” ja Syksyn Sävel Satoa -ohjelma
Eräänä päivänä Vesa Torppa kysyi, haluaisinko laulaa yhden hänen säveltämänsä kappaleen. Biisi oli valmis, mutta sanat puuttuivat – tartuin haasteeseen ja kirjoitin tekstin yhdessä illassa. Kappaleesta tuli “Pikku Noita”, ja se lähetettiin MTV:n Syksyn Sävel -kilpailuun.
Vaikka en päässyt varsinaiseen loppukilpailuun, siihen aikaan MTV:llä oli tapana tehdä toinen ohjelma kisasta yli jääneistä kappaleista, nimeltään “Syksyn Sävel Satoa”. Pääsin mukaan siihen – ja tie tähteyteen oli auki!
Katso video ohjelmasta: Pikku Noita – Syksyn Sävel Satoa
“Pikku Noita” nousi radiosoittoon, ja kappaleesta tuli erityisesti pääsiäisen aikaan soiva klassikko.
CBS-levytyssopimus ja ensimmäiset singlet
Televisioesiintyminen auttoi uralla eteenpäin, ja solmin kahden singlen levytyssopimuksen Suomen CBS-levy-yhtiön kanssa. Hans Rautio toimi tuottajana, ja ensimmäinen single ilmestyi vuonna 1984.
- A-puoli: “Jalat Vie” – suomenkielinen versio Kenny Logginsin “Footloose” -kappaleesta, suomennos Edu Kettunen
- B-puoli: “Nyt Tanssitaan”, säv & sov. Vesa Torppa, san. Jerry Ala-Leppilampi
Legendaarinen kitaristi Juha Björninen soitti haastavat kitaraosuudet Jalat Vie -kappaleeseen Kokkolan studiolla. Mielenkiintoisesti B-puolen kappale “Nyt Tanssitaan” nousi radiossa kuitenkin suositummaksi kuin A-puolen hittikäännös!
Kuuntele Nyt Tanssitaan: YouTube-linkki
Vuonna 2021 tuntematon henkilö latasi Nyt Tanssitaan -kappaleeni YouTubeen, ja tällä hetkellä (2025) sillä on noin 29 000 kuuntelukertaa. Myös DJ Hannulelauri teki kappaleesta oman versionsa YouTubeen vuonna 2010, ja se on kerännyt tähän mennessä noin 30 000 katselukertaa.
Kuuntele Hannulelaurin versio: YouTube-linkki
Toinen single ja radiosoiton hiipuminen
Vuoden 1985 puolella CBS julkaisi toisen singleni:
- A-puoli: “Nyt Tai Ei Koskaan”
- B-puoli: “Naurun Taika”
- Molemmat sävelsi ja sovitti Vesa Torppa, sanoitti Edu Kettunen
Kuuntele B-puoli Naurun Taika: YouTube-linkki
Tämä single ei kuitenkaan lähtenyt elämään omaa elämäänsä, eikä saanut samanlaista radiosoittoa kuin “Nyt Tanssitaan”.
Keikkailua ja Suosikki-lehden Miss Young Finland -kiertue
Tein muutamia soolokeikkoja Pohjois-Suomessa, ja taustayhtyeenäni toimi muun muassa Kalajoelta lähtöisin oleva hyvä orkesteri.
Keväällä 1985 sain yllättävän puhelinsoiton keikkamyyjältäni, Texi Hannulalta (Pohjoisviihde). Hän kysyi:
“Onko sinulla toimivaa bändiä? Voisitko lähteä Anja Niskasen taustabändiksi Suosikki-lehden Miss Young Finland 1985 -kiertueelle?”
Luvassa oli 24 keikan kiertue ympäri Suomen – ja mikä parasta, minua mainostettaisiin toisena solistina Suosikissa!
Arvaatte varmaan, mitä vastasin…
Bändiä ei sillä hetkellä ollut – mutta nopeasti se kasattiin!
Jerry & The Line Up (1985) – Suosikki-lehden kiertue ja SA-Int Show
Ensimmäiseen keikkaan Lohjan Tanhuhovissa oli aikaa vain noin kaksi kuukautta, joten kiire oli kova. Soitin vanhalle soittokaverilleni Esa Tarvaiselle, joka lähti innoissaan mukaan rumpupatterin taakse. Kokoonpano muotoutui nopeasti:
- Esa Tarvainen – rummut
- Mika Mylläri – koskettimet (Kokkola)
- Ari-Matti Lepistö – basso (Pietarsaari)
- Robert ”Roope” Forss – soolokitara (Pietarsaari)
- Jerry Ala-Leppilampi – laulu ja kitara
Kiertueen settilista koostui kahdesta osasta: ensin Anja Niskasen keikkasetti ja toisena oma soolo-osuuteni. Ensimmäiset yhteistreenit Helsingissä sujuivat hyvin, ja seuraavana päivänä edessä oli ensimmäinen keikka Lohjan Tanhuhovissa.
Kesä 1985 oli ikimuistoinen – joka keikkapaikalla oli tuhansia ihmisiä, ja suosio oli huipussaan. Minusta tehtiin oma henkilöjuttu Suosikki-lehteen, otsikolla:
“Onko tässä Paul Young vai Cliff Richard? Tämähän on Suomen Jerry!”
Suosikki-lehti oli siihen aikaan nuorten tärkein musiikkimedia, joten näkyvyys oli valtava.
SA-Int Show Rovajärvellä – esiintyminen 3000 varusmiehelle
Kesän aikana suostuimme myös esiintymään ilman korvausta Puolustusvoimien SA-Int Show’ssa, joka järjestettiin Rovajärven tykistöleirillä Rovaniemellä elokuussa 1985. Yleisönä oli yli 3000 maastopukuista varusmiestä, eli fanityttöjä ei paikalla ollut!
Matkustimme armeijan järjestelyillä:
- Roudarit lähtivät laitteiston kanssa pakettiautolla pohjoiseen
- Bändi ja solistit lennätettiin Ilmavoimien Fokker-potkurikoneella Helsingistä, Kruunuupyyn kautta Rovaniemelle
- Paikan päällä meitä odotti armeijan bussi ja oma kuljettaja
Keikka hoidettiin armeijan täsmällisyydellä, ja mukana olivat myös Timo ja Jonna Tervomaa – Jonna teki myöhemmin suuren artistiuran.
Hauska muisto tältä reissulta:
En ollut vielä käynyt armeijaa, ja meidät majoitettiin esikunnan rivitaloihin – jokaisella oli oma huone. Illalla vietimme iltaa kapteenien ja everstien kanssa esikunnan sauna- ja edustustiloissa, ja sen jälkeen painuimme nukkumaan.
Aamulla minut herätti ystävällinen majuri, joka koputti varovasti ovelle ja ilmoitti, että aamiainen on katettu viereisessä rakennuksessa. Seuraavan kerran, kun heräsin armeijan harmaissa, herätys ei ollut ihan yhtä lempeä…
Kesä 1985 oli unohtumaton – sain kokea esiintymisen suurilla lavoilla ja valtavan yleisön suosion. Mutta syksyn tullen kiertue päättyi, ja samalla päättyi Jerry & The Line Up:n tarina – ainakin toistaiseksi. Helmikuussa 1986 edessä olivat armeijan harmaat.
Jerry & The Line Up (1987) – Kevään Sävel ja Every Day
Armeijapalvelukseni kului Hämeenlinnassa, Parolan Panssariprikaatissa. Peruskoulutuksen jälkeen toimin Varusmiestoimikunnan Puheenjohtajana, eli armeija-aikani oli leppoisaa – välillä myös kitara eksyi käteen.
Näihin aikoihin syntyi oma kappale, Every Day, johon tein myös sanat. Kevättalvella 1987 päätin, että osallistuisimme sillä MTV:n Kevään Sävel -kilpailuun.
Kevään Sävel -kilpailu ja tv-esiintyminen
MTV oli järjestänyt Kevään Sävel -kilpailua jo muutaman vuoden, ja 1987 kisassa oli kaksi sarjaa:
- Iskelmä
- Rock
Otettuani yhteyttä Line Up -yhtyeen poikiin, suuntasimme Rexin Studioon Kokkolassa ja teimme kunnollisen studioversion Every Day -kappaleesta. Lähetin biisin kisaan Rock-sarjaan – ja saimme kutsun televisioesiintymiseen!
Pääsimme alkukarsinnoista loppukilpailuun, ja sijoituimme finaalissa kolmanneksi. Vaikka voittoa ei tullut, näkyvyys oli valtavaa.
Katso Kevään Sävel -osakilpailu: YouTube-linkki
Katso Kevään Sävel -loppukilpailu: YouTube-linkki
Every Day -single ja Cadillac-cover
Julkaisimme myöhemmin Every Day -singlen, ja B-puolelle tuli Blind Alley -yhtyeen studiossa äänitetty versio vanhasta Renegades-hitistä Cadillac.
Kuuntele Cadillac: YouTube-linkki
Muutto Helsinkiin ja paluu Kokkolaan
Kevään Sävel -kilpailun jälkeen muutin Helsinkiin, sillä pääkaupunki tuntui oikealta paikalta uran kannalta – siellä sijaitsi Suomen musiikkibisneksen keskus.
Uudet arkiset päivätyöt eivät kuitenkaan sujuneet odotetusti, enkä viihtynyt Helsingissä. Niinpä palasin Kokkolaan, ja menin takaisin töihin Kokkolan Musiikkiin, jossa olin ollut jo syksystä 1986.
Tässä vaiheessa bänditoiminta alkoi jäädä tauolle, kun aloin perustaa perhettä. Musiikki ei kuitenkaan kadonnut elämästäni, vaan sain uudenlaisen tilaisuuden:
Syksyllä 1988 ostin Kokkolan Musiikin itselleni ja minusta tuli musiikkiliikkeen omistaja.
Night Train (1990) – Blues-rock coverbändi
Bluespohjainen rock-musiikki on aina kiehtonut minua, ja keväällä 1990 perustin cover-bändin Night Train.
Alkuperäinen kokoonpano:
- Jerry Ala-Leppilampi – laulu ja kitara
- Jack Björklund – soolokitara (nykyään koomikkona tunnettu)
- Ulf Wikholm – keyboard
- Ari-Matti Lepistö – basso
- Pekka Pelkkala – rummut
Myöhemmin kokoonpano muuttui, ja Ulf Fagerholm otti soolokitaran haltuunsa, kun Jack ja Ulf Wikholm lähtivät bändistä.
Soitimme Gary Mooren, Stevie Ray Vaughanin ja Robben Fordin kappaleita, ja keikat olivat hauskoja ja energisiä.
Tässä video Night Train -keikasta 1990 Ali Baba -ravintolassa Kokkolassa; Katso keikkavideo https://youtu.be/nlFTpi5TBOI
Jerry & The Cotton Boys (1993) – Jazz ja Pori Jazz -keikat
Jossain vaiheessa minua alkoi kiinnostaa Frank Sinatra, Nat King Cole ja muut sen aikakauden suuret artistit. Päätin yhdessä ystäväni, pianisti Janne Peltoniemen, kanssa perustaa jazz-henkisen yhtyeen, ja näin syntyi Jerry & The Cotton Boys.
Kokoonpano:
- Janne Peltoniemi – piano
- Jorma Lappalainen – kontrabasso
- Juha Ahvenniemi – rummut
- Jerry Ala-Leppilampi – laulu
Yhtyeen tyyli oli akustinen ja elegantti, ja lavalla soitettiin aina smokit päällä. Saimme hienoja keikkoja, kuten Turun Elysee-areenan tapahtuman keväällä 1993, jossa esiintyimme 2000 K-kauppiaalle.
Tuolla keikalla oli paikalla sattumoisin myös Pori Jazzin silloinen promoottori Jyrki Kangas, joka buukkasi meidät saman tien kesän 1993 Pori Jazzeille. Soitimme siellä viisi keikkaa, mikä oli huikea kokemus – vaikka Kirjurinluodon päälavalle emme ihan päässeetkään.
Jerry & Uffe Duo (1995) – Akustinen kiertue ympäri Pohjois-Suomen
Vuonna 1995 aloin tehdä enemmän trubaduurikeikkoja, mutta välillä esiintyin myös Ulf “Uffe” Fagerholmin kanssa duona.
Uffe oli (ja on edelleen) erittäin lahjakas kitaristi, ja oli upeaa tehdä yhdessä laadukasta viihdettä eri terasseilla ja baareissa ympäri Pohjois-Suomen.
Kävimme keikoilla muun muassa Rovaniemellä ja Kuusamossa, ja ohjelmistomme oli monipuolinen akustinen setti.
Trubaduuri Jerry – Viking Line ja 33 päivän ennätys
1990-luvun alun lama osui raskaasti Suomeen, ja musiikkiliikkeeni meni konkurssiin syksyllä 1994. Oli löydettävä uusi tapa elättää itseni, ja muutaman vuoden ajan tein satunnaisia trubaduuri- ja One Man Band -keikkoja.
Vuonna 1997 elämäntilanne muuttui radikaalisti: silloinen vaimoni muutti Pohjois-Norjaan kahden pienen poikamme kanssa työn perässä, ja minä jäin Suomeen.
Aloitin trubaduurin työt Viking Line -laivoilla tammikuussa 1997, ja punaiset laivat tulivat tutuiksi. Esiinnyin kaikilla Viking Linen laivoilla:
- Cinderella
- Gabriella
- Amorella
- Rosella
- Mariella
Laivakeikkojen rankka rytmi
Laivakeikat olivat raskaita mutta opettavaisia. Trubaduurin soittoaika oli yleensä:
- 5 x 45 minuutin setit päivittäin
- Perussopimus: 14 päivää putkeen
Kesällä 1998 tein ennätykseni – soitin Cinderellalla 33 päivää yhteen menoon! Kun astuin takaisin maaperälle, tuntui että maakin vielä keinui!
Paluu maihin ja säännölliset päivätyöt
Vuonna 1999 palasin takaisin maihin ja säännöllisiin päiväduuneihin, jotka jatkuivat joulukuuhun 2023 saakka. Keikkailu ja musiikin tekeminen silti säilyi koko ajan päivätöiden rinnalla välillä enemmän, välillä vähemmän.
Like Father Like Son (2012) eli Jerry ja Miika lavalla
Vaikka molemmat poikani Miika ja Janne olivat muuttaneet Norjaan vuonna 1997, olimme säännöllisesti yhteydessä. Seurasin heidän kasvuaan etäältä ja muutaman kerran vuodessa myös näimme toisiamme. Molemmat innostuivat ehkä isänsä innoittamina tarttumaan kitaraan ja lauluun ja opettelivat tahoillaan samoja asioita mitä minä olin opetellut pikku poikana. Janne soitti ainakin yhden julkisen keikan 18 vuoden tienoilla Näätämössä Pohjois-Suomessa ja Miika sitten muutamia enemmän.
Kun Miika kävi Suomessa niin jossain vaiheessa päätimme että menemme yhdessä esiintymään ja näitä keikkoja tehtiinkin sitten Miikan Suomen lomien aikaan muutamia ja pidimme myös yhteiskonsertin Kirkenes:ssä Pohjois-Norjassa vuonna 2012! Katso keikkavideo Albertin Kellarin (Hämeenlinna) keikasta: https://www.youtube.com/watch?v=x_iWqEmEmtY
Jerry 50 vuotta ja synttärijuhlat
Täytin tasavuosia 4.9.2013 ja järjestin pienimuotoiset juhlat Hämeenlinnassa missä kanssani esiintyi lavalla myös vanhoja soittokavereita Kokkolasta.
Illan ehkä hienoin hetki oli kuitenkin poikani Miikan astuminen lavalle ja hänen kaunis tulkintansa kappaleesta Ain´t No Sunshine When She´s Gone; Katso keikkavideo https://www.youtube.com/watch?v=Nl3fZwhJjEQ
Toistaiseksi näyttää siltä että Miika ei seuraa isänsä jalanjälkiä musiikin maailmassa vaikka lahjoja olisi – ”pojasta polvi paranee” -sanonta toteutuu kyllä tässä sataprosenttisesti!
Blind Alley Reunion 2014 – Paluu lavalle lähes 30 vuoden tauon jälkeen
Työskentelin Fender-kitaratehtaan (FMIC Fender Musical Instruments Corporation) Suomen myyntipäällikkönä vuodesta 2003, mutta keväällä 2014 päätin irtisanoutua. Ympäri Suomea ajaminen ei enää houkutellut, ja halusin elämältä uutta suuntaa. Päätimme perheen kanssa muuttaa Balille vuodeksi ja kokea täysin erilaisen elämäntyylin.
Vain vajaa viikko ennen lähtöä vanhat soittokaverit kokoontuivat yhteen – Blind Alley teki paluukeikan Kokkolan Mustakari Memories -festivaaleilla 2014.
Oli uskomaton kokemus soittaa jälleen yhdessä lähes 30 vuoden tauon jälkeen ja esittää vanhoja, tuttuja omakustanteisia kappaleita.
Katso keikkavideo: Blind Alley Reunion – Mustakari Memories 2014
Ukrainalle omistettu kappale (2022) – Musiikkivideo sodan keskeltä
Keväällä 2022 julkaisin kappaleen, joka on omistettu Ukrainalle.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan teki minuun syvän vaikutuksen, ja kappale syntyi tästä tunteesta. Vaikka musiikkivideon kuvitus (autenttisia sotakuvia Ukrainasta) on dramaattinen, kappaleessa on positiivinen viesti – toivoa ja rohkeutta sodan keskelle.
Erikoista projektissa oli se, että minun osuudet kuvattiin Hämeenlinnassa, mutta loput videosta rakennettiin Kiovassa, sodan keskellä (Abalmasov Video Production).
Katso musiikkivideo: Ukrainalle omistettu kappale (2022)
Jerry tänään – Trubaduurikeikat, musavisa ja uutta musiikkia
Nykyään teen Trubaduuri- ja Yhden miehen bilebändi -keikkoja noin 100 kpl vuodessa.
Keikkakohteina:
Yksityistilaisuudet – erityisesti syntymäpäiväjuhlat
Yritysjuhlat ja tapahtumat
Baarikeikat ja ravintolaillat
Akustiset kirkkokonsertit ja siunaustilaisuudet
Olohuonekeikat – yhden biisin yllätysesiintymiset
Monesti aloitan keikat musavisalla, joka virittää yleisön tunnelmaan ennen bailuvaihteen kytkemistä illan huipennukseksi.
Tavoitteet vuodelle 2025 – Oman musiikin julkaisu ja somekanavat
Tavoitteenani on vuonna 2025 säveltää ja julkaista enemmän omaa musiikkia. Haluaisin tuoda kappaleitani laajemmin saataville Spotifyssa ja YouTubessa, jotta ne saavuttaisivat laajemman yleisön.
Matka jatkuu – Kiitollisena musiikin parissa
Minusta ei (ainakaan vielä!) tullut kansainvälistä rock-tähteä, mutta olen kiitollinen ja nöyrä siitä, että aina on löytynyt ihmisiä, jotka ovat halunneet minua kuunnella ja joita olen saanut viihdyttää.
Tällä tiellä aion jatkaa niin kauan kuin terveys antaa myöten – ikä on vain kirjaimia!
Ja jos Mick Jagger jaksaa, niin kyllä jaksan minäkin!
Jerry Jarmo Mikael Ala-Leppilampi